lapsikuva_kooste_blogi_kansiMoni vanhempi pohtii esikoislastaan odottaessa, milloin olisi hyvä aika ottaa lapsesta valokuvat. Eipä tähän varsinaista oikeaa vastausta tietenkään ole, mutta usean vuoden kokemuksella uskallan sanoa jokusen sanan aiheesta. Monien asiakkaitteni kanssa yhteistyömme on alkanut hääkuvauksesta (joskus jopa kihlajaiskuvista ennen sitä), sitten odotusaikana olemme kuvanneet niinsanotut ”masukuvat”, vauva on kuvattu vastasyntyneenä, puolivuotiaana, yksivuotiaana… Tämä on aivan huikea puoli työssäni – on tosi ihanaa päästä kuvaamaan samaa perhettä vuosien varrella useampaan kertaan. Viime viikolla minulla kävi 3-vuotiskuvassa ihana poika, jota olen kuvannut jo kolme kertaa aiemmin – ihan mahtavaa seurata hänen kasvamistaan!

Joka iässä on omat haasteensa ja ihanuutensa mutta tässä muutamia omia mietteitäni!

lapsikuva_kooste_blogiin
Vauvakuvaus

Vauvakuvaukseen kannattaa tulla ihan vastasyntyneenä – mieluusti alle 2-viikkoisena, mutta mitä aiemmin, sen parempi. Kuvata voidaan myös vauvan kotona, mutta studiolla meillä on aika paljon kaikkea vauvakuvaustarviketta, lämmittimiä ym. joten kaiken roudaaminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Kesäaikaan kotioloissa ikkunan valolla pääsee pitkälle, mutta talvella luonnonvalo ei meinaa riittää. Monet vanhemmat ovat kertoneet, että vauvan kuvauttaminen vastasyntyneenä oli ajatuksena, mutta se vaan sitten unohtui kaiken uuden keskellä. Siksi suosittelen, että jos vaan kaikki on vauvan kanssa mennyt hyvin, niin kuvaan kannattaa oikeasti tulla pian. Parin viikon jälkeen vauvalla saattaa alkaa koliikki, ja muutenkin vauva on yleensä rauhallinen muutaman ensimmäisen viikon. Vauvakuvauksen voi alustavasti varata jo hyvissä ajoin, mutta aikataulujen muuttuessa studiolla löytyy kyllä joustoa ja aika sitten järjestetään tarpeen mukaan.

Vastasyntyneen kuvaukseen varataan aina hyvin aikaa. Kaksi tuntia kuluu helposti, kun vauvaa välillä nukutetaan, syötetään ja siivotaan 🙂 Aina järjestämme aikataulun niin, että tarpeen tullen kuvausta voidaan jatkaa pidempäänkin. Jos vauvasta halutaan unikuvia, saattaa kestää jonkun aikaa ennenkuin vauva saadaan nukahtamaan, mutta jos tämä onnistuu, on se yleensä hurjan palkitsevaa! Rauhallista vauvaa pystyy silloin kuvaamaan monista kulmista ja erilaisten materiaalien, vaatteiden ja rekvisiitan kanssa. Myös ihanista pikku varpaista ja sormista saa parhaat kuvat, kun ne pysyvät paikallaan! Vauvaa voi käännellä söötteihin asentoihin, mutta itse suosin malttia tässä asiassa ja vältän kuvaamasta vauvaa sellaisissa asennoissa, mihin hän ei mitenkään itse voisi mennä.

Jos vauvan kuvaaminen lykkääntyy, eikä vauva enää ole ihana ”rääpäle”, suosittelen miettimään, kannattaisiko sitten odottaa suosiolla niin pitkään, että vauva jaksaa esimerkiksi kannatella itse päätään. Omasta mielestäni haastavin kuvausikä on n. 2 kk, kun vauva ei ole enää pikkuruinen, mutta ei kumminkaan vielä oikein osaa mitään. Toki tällöinkin voi kuvata, ja varsinkin vanhempien vartaloita vasten vauva silloinkin saadaan pysymään kivoissa asennoissa.

lapsikuva_kooste_blogiin2

Puolivuotiskuvaus

Puolivuotiskuvaus oli ennen toiseksi yleisin kuvauttamisaika heti 1-vuotiskuvauksen jälkeen, mutta nyt vastasyntyneiden kuvaaminen on yleistynyt ja tainnut (suppean empiirisen tutkimukseni mukaan) ohittaa tämän. Puolivuotiaiden kuvaaminen on kuitenkin yksi suosikkihommistani: lapsi ei yleensä vierasta, on enimmäkseen hyväntuulinen, ja mikä parasta, pysyy paikallaan! 😉 Puolivuotias ei kauaa kuvauksessa jaksa, mutta yleensä lapsi viihtyy vatsallaan, selällään ja joskus osaa jo vähän istuakin. Studiolla on muutama tukeva nojatuoli, joissa voi istua jos itse pystyssä pysyminen on vielä haastavaa. Usein puolivuotiaat ovat tosi valloittavia, ja varauksettomasti lähtevät mukaan tämän kuvaajatädin hassutuksiin!

lapsikuva_kooste_blogiin3

Yksivuotiskuvaus

Yksivuotiaat ovat minulle suurin yksittäinen asiakasryhmä. Tässä iässä lapsen oma luonne on tullut jo hyvin esiin ja siksi kuvaus mielestäni puoltaakin paikkaansa kaikkein tärkeimpänä lapsen kuvausaikana. Lapsi on jo sen verran iso, että osaa monenlaisia juttuja, mutta toisaalta niin pieni, ettei esitä mitään eikä ”tahdo” vielä niin paljon kaikkea omatoimisesti. Kuvausajankohta on aivan ratkaiseva kuvauksen onnistumisen kannalta: väsynyttä lasta ei saa millään lupauksilla jaksamaan ”edes vähän”, joten kuvaan täytyy tulla aikaan, jolloin lapsi on virkeä.

Usein yksivuotiaista toivotaan iloisia kuvia. Se onkin ymmärrettävää ja perusteltua, jos kyseessä on iloinen ja nauravainen lapsi. Itse koitan kumminkin aina puhua myös vakavampien lasten ihanuuden puolesta: jos lapsi on pohdiskeleva, arka, ujo tai varautunut, sekin saa näkyä kuvissa! Toivon aina, että kuviin tallentuisi mahdollisimman paljon lapsen ”omia” ilmeitä. Joskus lapset vaikkapa mutristelevat suutaan hassusti kuvatessa, mistä saattaa seurata vanhempien kommentti: ”Mitä se nyt oikein tekee!?” tai sitten :”Tuon se aina tekee kotonakin!”. Kuvaajana koen välillä tosi hellyyttäviä hetkiä, kun vähän ujon puoleinen lapsi on kuvausten alussa vähän hämmentynyt ja hiljainen, mutta sitten kuvauksen loppupuolella päästääkin ihanan naurun ja tulee halaamaan minua. Nämä hetket ovat todellisia työvoittoja!

Kuvaan voi tietysti tulla isompanakin. 2- ja 3-vuotiskuvia otetaan monesti myös pienempien sisarusten kuvausten yhteydessä, mutta silloin tulee helposti hiukan liikaa hässäkkää samalle kerralle, joten suosittelen lapsille omia kuvauskertoja.  Vaikka monessa perheessä kuvataan lapsia paljon kotonakin, on kuitenkin ihan eri juttu päästä ikuistettavaksi ammattilaiselle – viimeistään sitten vuosien päästä lapsi itsekin osaa arvostaa tuloksia. Lapsikuvaus on minulle yksi lempparijutuistani, joten toivotan kaikki pienet ja isotkin lapset tervetulleiksi studiolle. Lisätietoja täällä!