Jokaisella ammattiryhmällä on oma sanastonsa, joka alalla olevien mielestä on itsestäänselvää. Meidän valokuvaajien keskuudessa koevedos on yksi tällaisista “ammattisanoista”, joka on meille arkipäivää. Asiakkaille sanan merkitys ei välttämättä ole yhtä selkeä, joten avaan sitä hiukan.

Koevedos tarkoittaa siis kuvaa, joka ei vielä ole valmis. Sen tarkoitus on näyttää, millainen ilme ja asento kuvattavalla on ja suurpiirteinen malli rajauksesta, jotta asiakas voisi valita isommasta kuvamäärästä omat suosikkinsa, jotka päätyvät jatkokäsittelyyn. Yleensä koevedoksen päällä on (vesi)leima.

Kun valokuvaaja myy valmiin kuvan, oli se sitten tiedosto tai valokuvatuloste, kuvaa on tapana hiukan korjailla. Filmiaikaan se tapahtui valokuvalaboratoriossa, tänä päivänä valokuvaajan tietokoneella. Valokuvaaja ei useinkaan halua korjailla kaikkia kuvia, vaan ainoastaan ne, joista asiakas päättää tilata tuotteita. Silloin koevedos on hyvä apuväline. Valtaosa muotokuvaajista käyttää koevedoksia apunaan. Tälle vaihtoehtona on, että kuvaaja valitsee itse kuvat ja käsittelee kaikki, mitkä asiakas koskaan näkee.

 
Mihin koevedoksia voi käyttää?

Pääsääntöisesti koevedoskuvat on tarkoitettu ainoastaan kuvien valitsemiseen. Niistä näkee kuvien ilmeet ja asennot, vaikka kuva ei muuten ole viimeistelty. Kuvista ei siis voi eikä saa itse teettää tai tulostaa paperikuvia eikä niitä yleensä saa julkaista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

 Kuka omistaa koevedokset?

Koevedoskuvat ovat normaalin tekijänoikeuden piirissä eli valokuvaaja omistaa kuvien tekijänoikeuden täysin riippumatta siitä, kuka kuvissa esiintyy. Vaikka siis olisit maksanut kuvauksesta, kuvien tai koevedosten käyttöoikeus ei siirry, ellei siitä nimenomaisesti ole sovittu.

Miksi koevedoksia ei saa julkaista?

Valokuva on kuvaajan työnäyte ja jokainen julkaistu kuva on “käyntikortti” lähetettynä maailmalle. Koevedos eli käsittelemätön kuva on keskeneräinen teos, jota valokuvaaja ei useinkaan halua julkisuuteen. Vähän kuin leipuri esittelisi kakkua, josta puuttuu koristelut, tai ompelija vaatetta, josta on langanpäät poistamatta. Valokuvaaja haluaa siis viimeistellä työnsä ja sen jälkeen hän voi luovuttaa julkaisukelpoisen, valmiin kuvan sovittua korvausta vastaan.

Itse en pidä esimerkiksi ruutukaappauksen kautta fb:ssä julkaistua koevedosta aina välttämättä pahana juttuna – kyllä niillä välillä on viihdearvoa ja niistä saattaa näkyä kuvauksissa ollutta menoa meininkiä. Esimerkki “törkeästä” koevedosten käytöstä taas olisi, jos joku käyttäisi vedoskuvaa vaikkapa profiilikuvanaan, eikä ostaisi kuvaa lainkaan. Tekisi mieli sanoa, että harkinnan mukaan, mutta valitettavasti välillä valokuvaajan työlle tai ajatuksille ei juuri anneta painoarvoa.

Jos asiassa on vähänkin epäselvyyttä, kannattaa aina kysyä valokuvaajalta. Me kyllä vastaamme hyvinkin mielellämme myös näihin asioihin!

ps. Jatkossa meiltä saa koevedokset myös paperisena, aitona valokuvana. Ne voi sitten säilöä muistona, jos ihan jokaista yksittäistä kuvaa ei tule tilattua erikseen 🙂

Studio Torkkeli