Dokumentaarinen hääkuvaus puuteroinnista bileisiin
| |

Dokumentaarinen hääkuvaus puuteroinnista bileisiin

Vuosi vaihtui ja katseet kääntyvät taas kesään. Valokuvaajalle kesä on melkoisen romanttista aikaa, kun lähes joka lauantai kuluu häätunnelmissa. Toki häitä juhlitaan ympäri vuodenkin, mutta minulla viime vuonna suosituimmat kuukaudet olivat touko-, elo- ja syyskuu. Itse tykkään kovasti kuvata dokumentaarisia hääkuvauksia, siinä kun ehtii jo vähän tutustua hääpariin ja hääseurueeseenkin. Jo kuvauspalaverissa ehtii saamaan hyvän käsityksen, millainen pariskunta on kyseessä ja millaista juhlaa odottaa, ja juhlan aikana monesti olenkin tunteella mukana hääparin tärkeissä hetkissä. Itselleni hääkuvaajana jonkunlainen käännekohta oli omat hääni edelliskesänä, kun käytännössä huomasin, paljonko vaivaa ja aikaa juhlien järjestäminen vaatii. Vaikka kuvaajalle häät ovat tavallaan ”arkea”, koitan aina pitää mielessä, että näille ihmisille päivä on ainut laatuaan.

Tämän tekstin kuvat olen kuvannut Johannan ja Joonaksen häissä viime elokuussa. Juhlia vietettiin Kangasalla Ali-Marttilan juhlatallissa aivan upeana kesäpäivänä. Sain olla mukana jo aamupäivästä alkaen, kun morsian kaasoineen ja morsiusneitoineen valmistautui päivään. Hääparit kysyvät minulta usein, milloin kuvaaja kannattaa pyytää paikalle, ja suosittelen ehdottomasti alkuvalmistelujen kuvausta ainakin jonkun aikaa. Morsiamen valmistautumishetket aivan poikkeuksetta huokuvat iloa, onnea ja jännitystä, ja morsian saa olla parhaiden ystäviensä seurassa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä omaa valmistautumistani hääpäivänä ollut kukaan ikuistamassa, mikä minua jäi hiukkasen harmittamaan. Joten, tulevat morsmaikut: harkitkaa ainakin! 🙂

Hääpäivä on yleensä tiukkaan aikataulutettu, mutta valmistautumiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Morsiamen lisäksi myös muun seurueen pukeutuminen ottaa aikansa, ja jotain pikku purtavaakin olisi hyvä muistaa haukata. Johannan ja hääseurueen laittautuminen sujui ihan aikataulussa, joten upeat kaasot ja ihastuttavat morsiusneidotkin olivat valmiina lähtöön hyvissä ajoin ennen vihkimistä!

haakuva_jj_01 haakuva_jj_02

Hääpäivän aikataulutuksesta riippuen usein potrettikuvat  otetaan jo ennen vihkimistä. Kirjoittelen tästä aikataulu-asiasta vielä myöhemmin oman postauksen, mutta tällä kertaa olimme sopineet potrettikuvauksen vasta juhlapaikalle iltapäivälle, joten suunnistimme tässä vaiheessa Kangasalan kirkolle. Kirkko onkin yksi suosikkikirkkojani – se on todella kaunis ja myös helppo kuvauksen kannalta. Kuvaajana kirkossa mahtuu liikkumaan huomaamattomasti ja se on valoisa ja lämpimän sävyinen.

Kirkossa kuvaaminen on usein kompromissien tekemistä. Hyviä kuvakulmia hakiessa on liikuttava jonkun verran, mutta kuitenkin koko ajan pidettävä mielessä tilaisuuden arvokas luonne, ettei mihin tahansa voi mennä kameran kanssa heilumaan. Vuosien kokemuksella tiedän melko hyvin, mitä vihkikaavassa tapahtuu missäkin järjestyksessä, ja tilaisuuden kulku käydäänkin aina palaverissa läpi. Yllätyksiä ja suunnitelmien muutoksia voi kuitenkin tulla ja tietysti ilmeitä ja yksittäisiä hetkiä ei voikaan ennustaa.

Jos joku harkitsee ammattikuvaajan palkkaamista häihin ylipäätään, niin itse sanoisin että ainakin kirkkoon se todella kannattaa. Niin monta kertaa olen kuullut jälkikäteen harmitteluja siitä, ettei sukulaisten kirkonpenkistä ottamat kuvat ole onnistuneet! Vaikka olisi paras mahdollinen kamera, ei penkistä käsin kyllä montaa hyvää kuvaa saa, ja toisaalta jos häävieraat palloilevat alttarin reunamilla, ei sekään oikein hyvältä näytä. Myös hääparin vanhemmille suosittelen kuvaamisen unohtamista tuossa hienossa hetkessä – mukavampi keskittyä oikeasti tärkeään tapahtumaan ja antaa ammattilaisen hoitaa dokumentoinnin.

haakuva_jj_03 haakuva_jj_04 haakuva_jj_05

Johanna ja Joonas saatiin onnellisesti naimisiin ja vihkitilaisuus oli upea ja tunnelmallinen. Kuten tarkkasilmäisimmät saattoivat kuvista arvata, näissä häissä myös Kimmo oli apuna dokumentoimassa vihkitilaisuutta, muuten olisin saanut olla melko nopea liikkeissäni. Hyvällä suunnittelulla kyllä yksikin kuvaaja kirkossa riittää, mutta nyt kun aikataulullisesti oli helppo järjestää meidän molemmat kuvaajat paikalle, niin se vähensi omaa tarvettani liikkua kirkon etuosasta.

haakuva_jj_06

Kirkolta siirryttiin luonnollisesti juhlapaikalle. Johannan ja Joonaksen juhlat järjestettiin Kangasalan Tiihalassa Ali-Marttilan juhlatallissa, joka on todella ihana ja tunnelmallinen paikka ja myös pihapiiri aivan loistava kesähäissä. Hääpari otti onnittelut vastaan ulkosalla, ja pihassa nautittiin myös alkumaljat.

Kättelyiden kuvaamisesta monella valokuvaajalla on mielipide. Jotkut pitävät sitä todella tylsänä kuvauskohteena, toiset kuvaavat tarkasti jokaisen onnittelijan. Itse olen yleensä päätynyt siihen, että jos kuvaaja pääsee kättelyiden aikana ”hyviin asemiin”, josta vieraista saa hyviä ilmeitä ja valo tulee hyvästä suunnasta, niin päivystän kättelyjonon ajan hääparin selustalla. Näissäkin häissä pääsin kiipeämään hääparin takana kivisen kynnyksen päälle, jolloin pääsin kuvaamaan hiukkasen korkeammalta kuin mihin oma pituuteni olisi riittänyt. Tässä vaiheessa melkein jokaisella vieraalla on hymy huulilla ja huulipunat vielä kunnossa, joten mikäs siinä oli kuvatessa. Joskus kättelyjono on kumminkin sellaisessa paikassa, että kuviin tulisi etupäässä takaraivoja ja olkapäitä – silloin päädyn dokumentoimaan hetken, että tässä vaiheessa käteltiin, ja sitten siirryn kuvaamaan vapaammin jonottavia ihmisiä, juhlatilaa jne.

haakuva_jj_07

Kun juhlavieraat siirtyvät sisälle, on usein pian jo ruokailun aika. Ikuistan herkut ja kauniit esillepanot ennen kuin herkuttelu alkaa, ja tässä vaiheessa kuvaajakin pitää taukoa – kenenkään ruokailuhetkeä en sentään kuvaa. Ruokailun aikana ehdin myös mahdollisesti käydä kuvaamassa ulkokuvia juhlapaikasta ja kuvailla yksityiskohtia koristeluista yms.
Kuvaajan ruokailusta sovitaan aina etukäteen kuvauspalaverissa ja usein hääparit pohtivat, miten ”kuuluu” toimia. Itse olen linjannut, että joko hääparin tulisi järjestää minulle jonkunlaista apetta, tai sitten sovimme että pidän selkeän tauon, jolloin ehdin käydä syömässä muualla tai tarpeen tullen otan eväät mukaan. Päivä on kuvaajalle aika pitkä ja raskaskin, joten ruokatauko on kyllä paikallaan, ja useimmiten olenkin saanut nauttia juhla-ateriasta vieraiden tapaan. Ammatin tuomia etuisuuksia 🙂 Uskon kyllä, että myös kuvista tulee parempia, jos kuvaaja ei horju pyörtymisen partaalla.

Tässä yhteydessä mainittakoon kuvaajan istumapaikasta, mistä niinikään palaverissa sovitaan. Paljonkaan en kuvauspäivän aikana ehdi paikallani istua, joten paikan varaaminen ei ole välttämätöntä, mutta joku tuoli on mukava olla käytettävissä, jos mahdollista. Jos kuvaajalle katetaan paikka (mikä on tietysti mieltä ylentävää) se olisi hyvä olla paikassa, josta pääsee helposti liikkumaan. Juhlapaikasta riippuen jossain on helppo järjestää kuvaajalle paikka esim. takahuoneesta, missä voi välillä hetken hengähtää, mutta itse kyllä istun ihan mielelläni myös juhlavieraiden seurassa, mikäli tämä on helpompi järjestää.

 

haakuva_jj_08 haakuva_jj_09

Ruokailun lisäksi kahvittelu on yleensä jokaisten häiden ohjelmanumerona. Vaikka perinteistä ei enää niin tiukasti pidetä kiinni, on kakunleikkaus ainakin jossain muodossa nykyäänkin useimpien hääparien tehtävänä. Kahvipöydän lisäksi supersuosioon on noussut karkkibuffet, jota usein lasten suosikkina mainostetaan, mutta aikuisethan siellä yhtä lailla käyvät herkuttelemassa! Karkkibuffan suosio säilyy vielä pitkään, ennustan!

haakuva_jj_10

Illan mittaan dokumentoin hääjuhlan tapahtumia tilaisuuden mukaan. Mikäli juhlassa on paljon järjestettyä ohjelmaa, tulee näistä helposti paljon kuvia, jos taas ohjelmassa on enemmän vapaata seurustelua, kuljeskelen vieraiden joukossa ja poimin hauskoja hetkiä, ilmeitä, yksityiskohtia. Tavoitteeni on, että jokaisesta häävieraasta saisin ainakin yhden hyvän kuvan. Joskus hääparit kysyvät etukäteen kuvien määrää, mutta se on todella vaikea arvioida ja toisaalta myös aika mitätön ”laadun” tae. Helppohan se olisi luvata vaikka 2000 kuvaa päivästä, ja räpsiä sitten sieltä täältä turhiakin ruutuja – todellisuudessa haluan muodostaa päivän kulusta toimivan kuvakertomuksen, jossa juhlan tunnelma tulee esiin. Samasta hetkestä ei tarvita montaa kuvaa, mutta toisaalta on paljon sellaista, mikä ehdottomasti tulee taltioida. Aika pitkälle kuvan myös dokumentarismin ehdoilla: kuvaan sellaset hetket, mitä oikeasti tapahtuu. En ohjaa tapahtumien kulkua enkä lavasta tilanteita etu- tai jälkikäteen vain hyvien kuvien takia.

haakuva_jj_11 haakuva_jj_12

Viimeisenä vielä muutama sana monia askarruttavasta kysymyksestä: kuinka myöhään hääkuvaajan kannattaa olla paikalla. Kaikki riippuu tietysti juhlan luonteesta, mutta omasta mielestäni iltamyöhän tapahtumat saattavat usein jäädä parempina muistoina juhlijoiden mieliin kuin kameran kennolle 😉 Häätanssi on useimmiten oleellinen ohjelmanumero, joten se varmasti kannattaa taltioida, ja jos muukin juhlaväki innostuu jammailemaan, on tässäkin tilaisuus poimia hauskoja hetkiä ja iloisia tunnelmia. Mahdollinen kimpun ja sukkanauhan heitto voi vielä olla ikuistamisen arvoinen, mutta edustavimmat kuvat hääväestä on varmasti otettu jo aiemmassa vaiheessa iltaa.
Johannan ja Joonaksen häissä nautin tunnelmasta tansseihin asti ja näihin tunnelmiin olikin minusta hyvä päättää upean päivän dokumentointi. Eiköhän siellä jokunen kamerakännykkä jäänyt vielä tilanteita ikuistamaan 😉

Kiitos vielä Johanna ja Joonas sekä upea hääseurueenne, että sain olla mukana!

ps. Dokumentaarinen hääkuvaus meillä alkaen 750€, lisätietoja tämän sivun alareunasta! Kuvaan Tampereella ja lähialueilla, sovittaessa kauempanakin.

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *